Keväällä 2011 Viestintävirasto käynnisti uudenlaisen tv-maksujen markkinointikampanjan. Jo vuonna 2010 tv-maksua oli markkinoitu Ylen kanavilla näytetyillä kiitosfilmeillä, joissa kiitettiin Yleä hyvistä ohjelmista ja tv-maksun maksaneita maksamisesta. Kevään 2011 kampanja oli siis jatkoa jo aiemmin nähdylle. Kampanjan keskiössä oli kilpailu, jossa etsittiin hyviä ideoita uusiksi kiitosfilmeiksi ja tällä kertaa kiittää sai ihan mistä vaan. Kilpailuun houkuteltiin erityisesti elokuva-alan opiskelijoita. Kampanjalla oli myös Facebook-sivu, joka suunniteltiin alusta asti osaksi kampanjaa.
En itse ollut mukana kampanjan suunnittelussa ja toteutuksessa, mutta vierestä seuranneena voin todeta, että kampanjasuunnittelu oli äärimmäisen huolellista ja mietittyä. Se saavuttikin tavoitteensa: kilpailun sadoksi tuli useita kymmeniä filmi-ideoita, joista paras palkittiin, toteutettiin ja esitettiin Ylen kanavilla. Sivujuonteeksi jäänyt Facebook-sivu ei jostain syytä vain ottanut tuulta siipiensä alle, vaikka senkin resurssointi, sisältösuunnitelma ja vetovastuu oli tarkkaan pohdittu ja hyvin toteutettu.
Keskustelin kampanjasta sen suunnittelussa mukana olleen kollegani kanssa, ja hän totesi, että syitä Facebook-menestyksen heikkoudelle voi tietysti olla monia. Ehkä yksi syy oli se, että kampanja oli tavalliselle kuluttajalle aika haastava: kuinka monen päässä muhii hyviä mainoselokuvan käsikirjoituksia vain odottaen sopivaa tilaisuutta päästä esiin? Ei minun ainakaan. Kilpailun pääkohderyhmä eli opiskelijat keskittyivät some-hypettämisen sijaan filmi-ideoiden tuottamiseen. Toinen mahdollinen syy lienee se tavallinen: tv-maksut eivät ole ihan helpoimmasta päästä markkinoitavia tuotteita.
Aina ei siis tarkka konseptointikaan auta nostamaan sosiaalisen median panostuksia lentoon. Tässä(kään) tapauksessa sillä ei toisaalta lopulta ollut itse asian edistämisen kannalta suurta merkitystä, sillä FB oli vain yksi kanava monien muiden ohella, aivan kuten aiemmin käsitellyissä Viestintäviraston some-osallistumisissakin.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
Tähän asti tapahtunutta - case Suomi24
Helmikuisen Tietoturvapäivän viettoon on useamman vuoden ajan kuulunut järeähkö viestintä- ja markkinointikampanja, jonka tavoitteena on ollut lisätä kulloistenkin kohderyhmien tietoturvatietoisuutta. Kuten eilen kirjoitin, on kampanjan tärkein - ja ympärivuotinen - some-kanava sen Facebook-sivu, mutta muitakin sosiaalisen median muotoja on kokeiltu.
Helmikuussa 2010 Tietoturvapäivän viestinnässä kokeiltiin keskustelukampanjaa, jossa asiantuntijat osallistuivat päivän aikana some-seurannan löytämiin keskusteluihin esimerkiksi verkkomedioiden uutisten kommenttioisoissa, keskustelupastoilla jne. Kampanja oli melko onnistunut, mutta koska se olis osallsituneiden asiantuntijoiden ja koordinaation kannalta melko raskas, päätettiin seuraavana vuonna eli helmikuussa 2011 keskittyä Suomi24-sivustolle perustetulle palstalle.
Kampanja kesti kuukauden, jonka aikana asiantuntijat vastasivat palstalla julkaistuihin kysymyksiin. Kuten arvata saattaa, meno palstalla oli monen kirjavaa. Tämä seikka nousi myös itse keskusteluun. Olimme pyrkineet rajaamaan palstalla käytävää keskustelua Tietoturvapäivän 2011 teemoihin ja markkinoimaan sitä valituille kohderyhmille, mutta todellisuudessa keskustelua käytiin tietoturva-aiheesta (ja sen vierestä) laidasta laitaan. Hyvää keskustelua oli paljon, mutta jäikö se hulinan varjoon?
Jälkipyykeissä pohdimme mm, olisiko palstan sijoittaminen toisaalle Suomi24:ssä tai vielä terävämpi markkinointi kohderyhmille auttanut suuntaamaan keskustelua siihen suuntaan, mihin olimme toivoneet. Toisaalta totesimme myös sen, että Suomi24:n tapauksessa tietty sekatavaratalomaisuus on vain hyväksyttävä.
Millaisia kokemuksia sinulla on verkkokeskusteluista organisaation edustajana? Millaista lisäarvoa se on tuonut viestintäänne ja sitä kautta asiakkaillenne/kohderyhmillenne?
Helmikuussa 2010 Tietoturvapäivän viestinnässä kokeiltiin keskustelukampanjaa, jossa asiantuntijat osallistuivat päivän aikana some-seurannan löytämiin keskusteluihin esimerkiksi verkkomedioiden uutisten kommenttioisoissa, keskustelupastoilla jne. Kampanja oli melko onnistunut, mutta koska se olis osallsituneiden asiantuntijoiden ja koordinaation kannalta melko raskas, päätettiin seuraavana vuonna eli helmikuussa 2011 keskittyä Suomi24-sivustolle perustetulle palstalle.
Kampanja kesti kuukauden, jonka aikana asiantuntijat vastasivat palstalla julkaistuihin kysymyksiin. Kuten arvata saattaa, meno palstalla oli monen kirjavaa. Tämä seikka nousi myös itse keskusteluun. Olimme pyrkineet rajaamaan palstalla käytävää keskustelua Tietoturvapäivän 2011 teemoihin ja markkinoimaan sitä valituille kohderyhmille, mutta todellisuudessa keskustelua käytiin tietoturva-aiheesta (ja sen vierestä) laidasta laitaan. Hyvää keskustelua oli paljon, mutta jäikö se hulinan varjoon?
Jälkipyykeissä pohdimme mm, olisiko palstan sijoittaminen toisaalle Suomi24:ssä tai vielä terävämpi markkinointi kohderyhmille auttanut suuntaamaan keskustelua siihen suuntaan, mihin olimme toivoneet. Toisaalta totesimme myös sen, että Suomi24:n tapauksessa tietty sekatavaratalomaisuus on vain hyväksyttävä.
Millaisia kokemuksia sinulla on verkkokeskusteluista organisaation edustajana? Millaista lisäarvoa se on tuonut viestintäänne ja sitä kautta asiakkaillenne/kohderyhmillenne?
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Tähän asti tapahtunutta
Viestintävirastolla on ollut toimintaa sosiaalisen median palveluissa syksystä 2009 eli jo kahden vuoden ajan. Kaikki alkoi Tietoturvapäivälle perustetusta Facebook-sivusta. Pian sen jälkeen FB-sivu perustettiin myös CERT-FI-tietoturvayksikölle. Varsin tietoturvapainotteisesti siis startattiin, mutta kummallakin sivulla oli alusta alkaen selvästi omat kohderyhmänsä ja painopisteensä. Molempien sivustojen toiminta perustuu pääasiassa kohderyhmien kannalta relevanttien ajankohtaisten asioiden linkaamiseen sivulle.
Sivujen perustaminen tapahtui melko vähäeleisesti ilman sen järempää konseptointia. Toki tavoite, kohderyhmä, pääasiallinen päivittäjä ja alustava julkaisusuunnitelma oli mietittynä. Some-maailma oli tuolloin vielä sen verran uusi asia organisaatioiden viestinnässä, että alkutaivalta voi kuvata ehkä mielummin innostuneeksi ja kokeilevaksi kuin tiukasti raamitetuksi.
Molemmat sivut ovat kuitenkin alusta asti eläneet omaa eämäänsä kohderyhmiensä tavoittamisen yhtenä kanavana ilman sen suurempia floppeja tai mokia. Jotain siis on varmasti tehty intuitiivisesti oikein. Tästä kertoo jotain myös se, että molempien sivujen tykkääjämäärä on ollut tasaisessa kasvussa.
Sekä Tietoturvapäivällä että CERT-FI:llä on myös Twitter-tili, Tietoturvapäivä löytyy myös Wikipediasta.
Jatkan seuraavissa kirjoituksissa Viestintäviraston muusta some-näkyvyydestä ja ajatuksistani siitä, miten nykyistä näkyvyyttä voisi kehittää ja jopa lisätä. Mutta sitä ennen haluaisin tietää, hyvä lukijani, millaisia ajatuksia Tietoturvapäivän ja CERT-FI:n Facebook-sivut sinussa herättävät? Jos et tunne niitä entuudestaan, linkestä pääsee vilkaisemaan molempia. Millaista kehitystyötä ehdottaisit sivuille?
Yhtä lailla minua kiinnostaisi, millaisia sosiaalisen median suunnitelmia sinun orgaisaatiossasi on tehty? Ovatko ne hyvin tarkasti määriteltyjä vai väljempiä, kuten meillä?
Sivujen perustaminen tapahtui melko vähäeleisesti ilman sen järempää konseptointia. Toki tavoite, kohderyhmä, pääasiallinen päivittäjä ja alustava julkaisusuunnitelma oli mietittynä. Some-maailma oli tuolloin vielä sen verran uusi asia organisaatioiden viestinnässä, että alkutaivalta voi kuvata ehkä mielummin innostuneeksi ja kokeilevaksi kuin tiukasti raamitetuksi.
Molemmat sivut ovat kuitenkin alusta asti eläneet omaa eämäänsä kohderyhmiensä tavoittamisen yhtenä kanavana ilman sen suurempia floppeja tai mokia. Jotain siis on varmasti tehty intuitiivisesti oikein. Tästä kertoo jotain myös se, että molempien sivujen tykkääjämäärä on ollut tasaisessa kasvussa.
Sekä Tietoturvapäivällä että CERT-FI:llä on myös Twitter-tili, Tietoturvapäivä löytyy myös Wikipediasta.
Jatkan seuraavissa kirjoituksissa Viestintäviraston muusta some-näkyvyydestä ja ajatuksistani siitä, miten nykyistä näkyvyyttä voisi kehittää ja jopa lisätä. Mutta sitä ennen haluaisin tietää, hyvä lukijani, millaisia ajatuksia Tietoturvapäivän ja CERT-FI:n Facebook-sivut sinussa herättävät? Jos et tunne niitä entuudestaan, linkestä pääsee vilkaisemaan molempia. Millaista kehitystyötä ehdottaisit sivuille?
Yhtä lailla minua kiinnostaisi, millaisia sosiaalisen median suunnitelmia sinun orgaisaatiossasi on tehty? Ovatko ne hyvin tarkasti määriteltyjä vai väljempiä, kuten meillä?
maanantai 12. joulukuuta 2011
Strategiaa ja aamukahvia
Osallistuin tänä aamuna virastomme henkilökunnalle järjestettyyn aamukahvitilaisuuteen, jossa lanseerattiin sisäisesti uusittu visiomme, strategiamme ja toimintaamme ohjaavat periaatteet. Kuluneen vuoden aikana näitä linjauksia on pääjohtajamme Asta Sihvonen-Punkan johdolla skarpattu ja viety eteenpäin. Prosessiin ovat osallistuneet johtoryhmä ja koko henkilöstö. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, nousee rohkeus ja edelläkävijyys entistäkin selvemmin esiin niissä ajatuksissa, joita kohti haluamme toimintaamme suunnata.
Olemme viestinnän tulosalueen kesken (kuten meillä osastoja nimitetään) kuluneen syksyn aikana keskustelleet useampaan otteeseen strategian näkymisestä kaikessa siinä, mitä teemme. Miten uusi strategia ja siihen olennaisesti linkittyvät muut linjaukset näkyvät viestintästrategiassamme? Entä ihan käytännön operatiivisella tasolla esimerkiksi asiakaslehdessämme, uudistuksen alla olevassa verkkopalvelussamme tai sosiaaliseen mediaan osallistumisessa?
Vastaus on periaatetasolla helppo: tietysti ne näkyvät ja niiden kuuluukin näkyä. Luontevimmin yhtymäkohtia sosiaalisen median läsnäololle löytyy määritellyistä kriittisistä menestystekijöistämme ja toimintaamme ohjaavista periaatteista. Molemmista löytyvät selkeästi mainittuna aktiivisuus, osallistuminen, keskusteluyhteys ja vaikuttaminen. Mikä muu kuin sosiaalinen media voisi allekirjoittaa kaiken tämän yhtä luontevasti?
Toimintaa ohjaavissa periaatteissamme (joita myös arvoiksi monissa organisaatioissa kutsutaan) nimetään myös ennakoivuus. Ainakin oma kokemukseni on, että sosiaalisen median kanavat tarjoavat oivallisen paikan tulevaisuuden tuulien haisteluun ja vaimeiden signaalien havainnointiin, sosiaalinen media kun on kuuntelua vähintään yhtä paljon kuin aktiivista omaa tuottamista. Voisiko ennakoinnin yksi lähde olla sosiaalinen media? Miksei voisi.
Jotta strategia pysyisi viestinnän tekemisen päivittäisenä ohjenuorana myös tulevaisuudessa, saimme matkaamme muistikirjan, jonka välilehdiltä linjaukset löytyvät. Minun muistikirjastani löytynee lähiviikkoina niiden (ja kahvitahrojen) lisäksi myös blogi-ideointia.
Olemme viestinnän tulosalueen kesken (kuten meillä osastoja nimitetään) kuluneen syksyn aikana keskustelleet useampaan otteeseen strategian näkymisestä kaikessa siinä, mitä teemme. Miten uusi strategia ja siihen olennaisesti linkittyvät muut linjaukset näkyvät viestintästrategiassamme? Entä ihan käytännön operatiivisella tasolla esimerkiksi asiakaslehdessämme, uudistuksen alla olevassa verkkopalvelussamme tai sosiaaliseen mediaan osallistumisessa?
Vastaus on periaatetasolla helppo: tietysti ne näkyvät ja niiden kuuluukin näkyä. Luontevimmin yhtymäkohtia sosiaalisen median läsnäololle löytyy määritellyistä kriittisistä menestystekijöistämme ja toimintaamme ohjaavista periaatteista. Molemmista löytyvät selkeästi mainittuna aktiivisuus, osallistuminen, keskusteluyhteys ja vaikuttaminen. Mikä muu kuin sosiaalinen media voisi allekirjoittaa kaiken tämän yhtä luontevasti?
Toimintaa ohjaavissa periaatteissamme (joita myös arvoiksi monissa organisaatioissa kutsutaan) nimetään myös ennakoivuus. Ainakin oma kokemukseni on, että sosiaalisen median kanavat tarjoavat oivallisen paikan tulevaisuuden tuulien haisteluun ja vaimeiden signaalien havainnointiin, sosiaalinen media kun on kuuntelua vähintään yhtä paljon kuin aktiivista omaa tuottamista. Voisiko ennakoinnin yksi lähde olla sosiaalinen media? Miksei voisi.
Jotta strategia pysyisi viestinnän tekemisen päivittäisenä ohjenuorana myös tulevaisuudessa, saimme matkaamme muistikirjan, jonka välilehdiltä linjaukset löytyvät. Minun muistikirjastani löytynee lähiviikkoina niiden (ja kahvitahrojen) lisäksi myös blogi-ideointia.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Paikoillanne, valmiit - nyt!
Ajatus tämän blogin avaamisesta ja siinä käsiteltävien aiheiden rajaaminen ei syntynyt aivan helposti. Aloitin Inforin järjestämällä Verkkoviestinnän koulutusohjelma -kurssilla lokakuussa 2011 ja kurssin suorittamiseen kuuluu lähipäivien lisäksi projektityön kirjoittaminen. Valitsin kurssityöni aiheeksi aluksi työpaikkani Viestintäviraston sosiaalisen median ohjeistuksen päivittämisen.
Ajan kanssa alkoi kuitenkin tuntua hankalasti toteutettavalta idealta hypätä suoraan sosiaalisen median ohjeisiin, kun talossa on tänä vuonna myllätty strategiaa ja sen myötä luonnollisesti myös viestintästrategia on menossa uusiksi. Myös ajatus jälleen yhden monisivuisen raportin tuottamisesta alkoi tuntua puisevalta. Ja kyllä, voitte varmasti uskoa, että olen oman osani tehnyt Word-liuskojen täyttämisessä työssäni. Lisäksi alkoi tuntua yhä kummallisemmalta pakertaa tekstiä sosiaalisesta mediasta yksin omassa työhuoneessani (ehkä silloin tällöin olisi kyllä tullut livahdettua Facebookiin:)). Kaipasin keskustelua, inspiroitumista, vinkkejä ja vertaistukea kollegoilta niin viraston sisältä kuin sen ulkopuolelta.
Siispä blogi. Blogi, jossa pohdin sosiaalisen median alati muuttuvaa, kiehtovaa ja hämmästyttävääkin maailmaa yleisesti ja erityisesti Viestintäviraston viestinnän kannalta. Ajatukset ovat omiani ja jos lainattuja, niin pyrin mainitsemaan lähteet. En siis kierrätä tekstejä lausuntokierroksilla ennen julkaisua vaan toiveeni on, että pohdintani herättäisivät kommentteja ja jatkokehittelyjä, joiden pohjalta voin jalostaa ideoita työnantajani käyttöön. Valmiita some-ohjeita blogin sisällöstä ei (välttämättä) synny, mutta toivottavasti hyvää, hedelmällistä ja tarpeellista keskustelua niiden pohjaksi, jos ne joskus päätetään vielä auki kirjoittaa. Toisaalta: tämä keskustelu on tuskin koskaan valmis ja siksikin blogi on hyvä tapa viedä ajatuksia ja ideoita eteenpäin.
Viestintäviraston vielä julkaisematon strategia puhuu rohkeudesta ja suunnannäyttäjyydestä. Näitä teemoja olisi tarkoitus pohtia heti seuraavassa kirjoituksessa, jossa avaan viestintäyksikössämme käytyjä keskusteluja strategia suhtautumisesta päivittäiseen työhömme ja sosiaalisen median käyttöömme. Muita teemoja tulevat olemaan ainakin:
Blogia voi kommentoida joko nimettömänä tai muutamaa eri profiilia hyödyntäen. Jos kommentoit nimettömänä (ehkä siksi, että et halua käyttää työyhteyksissä henkilökohtaista Google-profiiliasi), toivon, että allekirjoitat kommenttisi työroolissasi. Toki puhtaasti anonyyminakin saa kommentteja antaa.
Joten: skoolaan kanssasi höyryävällä glögimukilla ja toivotan sinut tervetulleeksi mukaan!
Ajan kanssa alkoi kuitenkin tuntua hankalasti toteutettavalta idealta hypätä suoraan sosiaalisen median ohjeisiin, kun talossa on tänä vuonna myllätty strategiaa ja sen myötä luonnollisesti myös viestintästrategia on menossa uusiksi. Myös ajatus jälleen yhden monisivuisen raportin tuottamisesta alkoi tuntua puisevalta. Ja kyllä, voitte varmasti uskoa, että olen oman osani tehnyt Word-liuskojen täyttämisessä työssäni. Lisäksi alkoi tuntua yhä kummallisemmalta pakertaa tekstiä sosiaalisesta mediasta yksin omassa työhuoneessani (ehkä silloin tällöin olisi kyllä tullut livahdettua Facebookiin:)). Kaipasin keskustelua, inspiroitumista, vinkkejä ja vertaistukea kollegoilta niin viraston sisältä kuin sen ulkopuolelta.
Siispä blogi. Blogi, jossa pohdin sosiaalisen median alati muuttuvaa, kiehtovaa ja hämmästyttävääkin maailmaa yleisesti ja erityisesti Viestintäviraston viestinnän kannalta. Ajatukset ovat omiani ja jos lainattuja, niin pyrin mainitsemaan lähteet. En siis kierrätä tekstejä lausuntokierroksilla ennen julkaisua vaan toiveeni on, että pohdintani herättäisivät kommentteja ja jatkokehittelyjä, joiden pohjalta voin jalostaa ideoita työnantajani käyttöön. Valmiita some-ohjeita blogin sisällöstä ei (välttämättä) synny, mutta toivottavasti hyvää, hedelmällistä ja tarpeellista keskustelua niiden pohjaksi, jos ne joskus päätetään vielä auki kirjoittaa. Toisaalta: tämä keskustelu on tuskin koskaan valmis ja siksikin blogi on hyvä tapa viedä ajatuksia ja ideoita eteenpäin.
Viestintäviraston vielä julkaisematon strategia puhuu rohkeudesta ja suunnannäyttäjyydestä. Näitä teemoja olisi tarkoitus pohtia heti seuraavassa kirjoituksessa, jossa avaan viestintäyksikössämme käytyjä keskusteluja strategia suhtautumisesta päivittäiseen työhömme ja sosiaalisen median käyttöömme. Muita teemoja tulevat olemaan ainakin:
- Katsaus sosiaalisen median kenttään tällä hetkellä.
- Miten some-osallistuminen rakentuu?
- Millä eri tavoin Viestintävirasto jo osallistuu someen ja mitä siitä on opittu.
- Miten virasto voisi kehittää some-osallistumistaan jatkossa? Tarvitseeko virasto sosiaalista mediaa tai tarvitseeko sosiaalinen media meitä?
- Pitäisikö viraston työntekijöitä ohjeistaa sosiaaliseen mediaan osallistumisessa yksityishenkilöinä tai työroolissa?
Blogia voi kommentoida joko nimettömänä tai muutamaa eri profiilia hyödyntäen. Jos kommentoit nimettömänä (ehkä siksi, että et halua käyttää työyhteyksissä henkilökohtaista Google-profiiliasi), toivon, että allekirjoitat kommenttisi työroolissasi. Toki puhtaasti anonyyminakin saa kommentteja antaa.
Joten: skoolaan kanssasi höyryävällä glögimukilla ja toivotan sinut tervetulleeksi mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)