Hyvä lukijani, älä säikähdä - en aio kirjoittaa paljon mediatilaa saaneesta pettämissivustosta (vaikka kai senkin voisi laskea some-palveluksi). Sen sijaan jutun keskiössä ovat ihmiset, jotka tuottavat sisältöjä sosiaalisessa mediassa. Christina Forsgård ja Juha Frey kirjoittavat mainossa kirjassaan Suhde inhimillisyyden renesanssista. Persoonattoman sijaan ihmiset kaipaavat kasvoja viestin tueksi ja haluavat tietää, kenen kanssa oikein ollaan tekemisissä.
Sosiaalinen media antaa tähän vaihtelevat mahdollisuudet. Twitterissä ja Facebookissa (ja YouTubessa) yksityishenkilöt keskustelevat omalla nimellään tai nimimerkillään ja useimmiten myös kasvoillaan, mutta organisaatiot hyvin usein brändillään, jolloin kommentin, linkin tai kuvan todellinen julkaisija (siis se ihminen) jää pimentoon. Esimerkiksi Ylen uutiset on ratkonut ongelman siten, että toimittaja kirjoittaa statuspäivityksen perään oman etunimensä. HS:ssä ollaan menty astetta pidemmälle ainakin Jussi Pullisen kohdalla, joka on perustanut Facebookiin itselleen oman "tykkäyssivun", jossa hän jakaa Hesarin ja muiden medioiden annista kohokohtia. Yrityksistä esimerkiksi F-Securen tietoturvaguru Mikko Hyppönen jakaa ajatuksiaan oman itsenään niin Twitterissä kuin Facebookissakin yrityksen omien some-kanavien lisäksi.
Forsgård viittasi asiaan myös VEKO-kurssimme luennollaan ja totesi, että henkilöä seurataan sosiaalisessa mediassa herkemmin kuin organisaatiobrändiä ja vertasi Hyppösen kaltaisia matkasaarnaajia evankelistoiksi, joiden on mahdollista ottaa rohkeammin kantaa ja muodostaa luontevampia suhteita seuraajiinsa ja tykkääjiinsä kuin organisaation.
Toistaiseksi Viestintävirasto on astellut someen ja somessa organisaatio, tai oikeastaan paremminkin alabrändi edellä. Vaikka esimerkiksi Tietoturvapäivän FB-sivulla keskustelen kommentoijien kanssa sivun aiheista on henkilöllisyyteni useimmille (jotka eivät sitä muuta kautta tiedä) tuntematon. Sama pätee CERT-FI:n sivuun sekä molempien Twitter-julkaisuihin. Ainoan poikkeuksen sääntöön on tehnyt Tietoturvapäivään liittyneet keskustelukampanjat, joissa kaikki kommentit ja vastaukset allekirjoitettiin omalla nimellä ja organisaatiotiedolla.
Näkisin tällaisessa henkilöitymisessä mahdollisuuden myös viraston some-viestinnässä. Vaikka virkamiestyyliin kuuluu perinteisesti vetäytyä työroolin taakse, on hyvää esimerkkiä näyttänyt esimerkiksi Vuoden poliisiksi valittu Marko "Fobba" Forss. Meillä samansuuntaista mallia voisi kokeilla esimerkiksi CERT-FI-yksikön päällikkö Erka Koivunen, joka voisi alan keskeisenä vaikuttajana Suomessa jakaa persoonalliseen tyyliinsä tietoturvaviestiä myös omana itsenään.
Mitäpä mieltä olette, sopiiko viranomaisen näyttää kasvonsa sosiaalisessa mediassa? Ja olisiko siitä mitään iloa kenellekään? Voiko virkamies olla inhimillinen somessa?
Jos viranomaisella on hyvät kasvot, niin mikä ettei!
VastaaPoistaHyvät kasvot voi tässä yhteydessä tarkoittaa tietysti montaa asiaa, mutta tulkitsen anonyymin kommenttia niin, että viranomainen voisi esiintyä omana itsenään, jos hänellä on riittävästi relevanttia sanottavaa. Toinen merkittävä tekijä on virkamiehen oma innostus ja sitoutuminen tehtävään. Tähän aiheeseen aion keskittyä seuraavassa tekstissäni.
VastaaPoistaTässä uusintana ajatuksia, joita eilen kirjoittelin, mutta bittiavaruuteen katosivat...
VastaaPoistaOrganisaatiolla voi hyvin olla kasvot, vaikka hetken: jos asiantuntija antaa haastattelun mediaan, voisi hän laittaa linkin juttuun organisaation some-sivulle ja kertoa, että tämä aihe on pinnalla. Ja ehkä kysyä, että mitä mieltä olette asiasta. Ja sanoa samalla, että hän kommentoi esim. päivän ajan asiaa. Siis eräänlainen minikeskustelupalsta :)
En itse ihan ymmärrä sitä, miksi organisaation teksteissä mainittaisiin kirjoittajan etunimi. Tai se herättää enemmän kysymyksiä: onko tämä se henkilö, joka tietää eniten asiasta? Vai onko tämä se henkilö, jonka tehtäviin kuuluu laittaa tietty linkki someen? Tai miten tämän henkilön tavoittaa, soittamalla vaihteeseen ja kysymällä etunimellä?! Jos siis nimeä käytetään niin mielummin koko nimi ja tarvittaessa myös titteli.
Toiset organisaatiot ovat yhdistäneet ihan hyvin sen, että on erikseen sekä henkilö, että organisaatio, sillä eikös poliisilla ole aika toimivat some-sivut sekä organisaatiolla että henkilöllä.
Vielä tuosta linkin käytöstä eli jos päivitykseen laitetaan linkiksi esim. tiedote, niin näin pääosin kännykällä surffaavana toivoisin, että päivitykseen liittyvää tekstiä mietittäisiin tarkkaan. Tai niin, että siinä mainitaan tärkein asia siten, ettei linkkiä tarvitse avata. Jos vaikka halutaan kertoa tulevasta tapahtumasta, niin päivämäärä on hyvä mainita suoraan päivityksessä.
Kun tätä miettii, niin päätyy ajatukseen siitä, että ketkä ovat organisaation asiakkaat ja miten heitä halutaan palvella. Tai tavoittaa. Tai mikä on viraston visio tai viestintästrategia. Paljon voi siis tehdä, mutta mitä halutaan, on asia erikseen.
Heli T.
Kiitos hyvistä pointeista kaima-kollega:) Tosiaan, kyllähän organisaatiot esiintyvät pernteisen mediankin puolella työntekijöittensä kautta. Miksi sitten somen puolella sitä arastellaan? Hyvä ajatus tuo omien haastattelujen linkkaaminen organisaation sivulle omalla profiilillaan. Toisaalta kaikki eivät halua paljastaa henk. koht. profiiliaan "työpuolella", toisaalta monet eivät tee mitään eroa työ- ja vapaa ajan minän välille.
VastaaPoistaOlen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että organisaatio ei voi pelkästään esiintyä työntekijänsä nimellä, vaan henkilöprofiilit tukevat ns. virallista some-osallistumista.
Strategiasta kirjoittelinkin jo aiemmin ja palaan siihen vielä emsi viikolla.
Tervetuloa kommenttiboksiin toistekin:)