sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Paikoillanne, valmiit - nyt!

Ajatus tämän blogin avaamisesta ja siinä käsiteltävien aiheiden rajaaminen ei syntynyt aivan helposti. Aloitin Inforin järjestämällä Verkkoviestinnän koulutusohjelma -kurssilla lokakuussa 2011 ja kurssin suorittamiseen kuuluu lähipäivien lisäksi projektityön kirjoittaminen. Valitsin kurssityöni aiheeksi aluksi työpaikkani Viestintäviraston sosiaalisen median ohjeistuksen päivittämisen.

Ajan kanssa alkoi kuitenkin tuntua hankalasti toteutettavalta idealta hypätä suoraan sosiaalisen median ohjeisiin, kun talossa on tänä vuonna myllätty strategiaa ja sen myötä luonnollisesti myös viestintästrategia on menossa uusiksi. Myös ajatus jälleen yhden monisivuisen raportin tuottamisesta alkoi tuntua puisevalta. Ja kyllä, voitte varmasti uskoa, että olen oman osani tehnyt Word-liuskojen täyttämisessä työssäni. Lisäksi alkoi tuntua yhä kummallisemmalta pakertaa tekstiä sosiaalisesta mediasta yksin omassa työhuoneessani (ehkä  silloin tällöin olisi kyllä tullut livahdettua Facebookiin:)). Kaipasin keskustelua, inspiroitumista, vinkkejä ja vertaistukea kollegoilta niin viraston sisältä kuin sen ulkopuolelta.

Siispä blogi. Blogi, jossa pohdin sosiaalisen median alati muuttuvaa, kiehtovaa ja hämmästyttävääkin maailmaa yleisesti ja erityisesti Viestintäviraston viestinnän kannalta. Ajatukset ovat omiani ja jos lainattuja, niin pyrin mainitsemaan lähteet. En siis kierrätä tekstejä lausuntokierroksilla ennen julkaisua vaan toiveeni on, että pohdintani herättäisivät kommentteja ja jatkokehittelyjä, joiden pohjalta voin jalostaa ideoita työnantajani käyttöön. Valmiita some-ohjeita blogin sisällöstä ei (välttämättä) synny, mutta toivottavasti hyvää, hedelmällistä ja tarpeellista keskustelua niiden pohjaksi, jos ne joskus päätetään vielä auki kirjoittaa. Toisaalta: tämä keskustelu on tuskin koskaan valmis ja siksikin blogi on hyvä tapa viedä ajatuksia ja ideoita eteenpäin.

Viestintäviraston vielä julkaisematon strategia puhuu rohkeudesta ja suunnannäyttäjyydestä. Näitä teemoja olisi tarkoitus pohtia heti seuraavassa kirjoituksessa, jossa avaan viestintäyksikössämme käytyjä keskusteluja strategia suhtautumisesta päivittäiseen työhömme ja sosiaalisen median käyttöömme. Muita teemoja tulevat olemaan ainakin:
  • Katsaus sosiaalisen median kenttään tällä hetkellä.
  • Miten some-osallistuminen rakentuu?
  • Millä eri tavoin Viestintävirasto jo osallistuu someen ja mitä siitä on opittu.
  • Miten virasto voisi kehittää some-osallistumistaan jatkossa? Tarvitseeko virasto sosiaalista mediaa tai tarvitseeko sosiaalinen media meitä?
  • Pitäisikö viraston työntekijöitä ohjeistaa sosiaaliseen mediaan osallistumisessa yksityishenkilöinä tai työroolissa?
Tarkoitus on siis kirjoittaa näistä (ja kirjoittamisen aikana syntyneistä muista ideoista) kerroksittain syntynyt keskustelu mukaan punoen. Toivon, että blogin pääasiallinen sisältö ei jää vain näihin omiin tuotoksiini, vaan että vähintään yhtä merkittävälle sijalle nousisi kommenttipuolella käyty keskustelu.

Blogia voi kommentoida joko nimettömänä tai muutamaa eri profiilia hyödyntäen. Jos kommentoit nimettömänä (ehkä siksi, että et halua käyttää työyhteyksissä henkilökohtaista Google-profiiliasi), toivon, että allekirjoitat kommenttisi työroolissasi. Toki puhtaasti anonyyminakin saa kommentteja antaa.

Joten: skoolaan kanssasi höyryävällä glögimukilla ja toivotan sinut tervetulleeksi mukaan!

6 kommenttia:

  1. Hieno idea! Mielenkiinnolla odotan, millaista keskustelua täällä tullaan käymään. Sosiaalinen media tuntui jonkin aikaa vain ilmiöltä ja joidenkin mielestä on sitä luultavasti edelleen. Omasta mielestäni Facebookin kaltaiset sosiaaliset mediat ovat jo niin kiinteä osa tätä päivää ja ihmisten elämää, että ei voida puhua enää vaan ohimenevästä ilmiöstä, vaan uudenlaisista kanavista, joiden kautta elämän tapahtumia tuodaan esiin. Työelämään tällä on ollut valtava merkitys, sillä varmaan kukaan ei oikein vieläkään tiedä, mihin kaikkeen somea voidaan käyttää, tulevaisuuden kehitysaskeleista puhumattakaan. Tarvitseeko Vivi siis somea vai kenties päinvastoin. Siinäpä tosiaankin hyvä kysymys.

    VastaaPoista
  2. Vihdoinkin pääsin paikalle :-) Juu, kehitystyötä kannattaa aina tehdä sosiaalisesti, mitä tahansa mediaa hyödyntäen.

    Some mullistaa ja on jo mullistanut viestintää.

    Passiivisista kohderyhmistä on tullut aktiivisia, yksittäisiä toimijoita. Viestit kulkevat nopeasti ja ei-organisaatiolähtöisesti. Massayleisöt ovat pirstaloituneet, mikroviestintä on tätä päivää.

    Mielipidevaikuttajat, nuo somen starat, ovat (ainakin tällä hetkellä) keskiössä. Heidän mielipiteensä vaikkapa nyt Viestintäviraston jostain linjanvedosta saa huomattavaa näkyvyyttä.

    Pidän kovasti Kitti Forsgårdin ja Juha Freyn Suhde-kirjan ajatuksista. Niissä pointtina on, että organisaatioiden edustajien tulee tuntea kohdeyleisönsä entistä paremmin ja luoda heihin hyvän sään aikana kestävät vuorovaikutussuhteet. Lisäisin tähän vielä, että nimenomaan ne somen starat olisi hyvä tuntea ja heidän kanssaan kommunikoida.

    Tätä ei hoideta toimittajille lähetettävillä tiedotteilla. Eikä tätä tee organisaation viestintäyksikkö. Suhteita luovat kaikki ja ennen kaikkea yksilöt. Todennäköisesti sellaiset yksilöt, jotka jo muutenkin ovat somessa aktiivisia, mahdollisesti niitä staroja. Toki he saattavat olla viestintäyksikön edustajia ja toki johtajia, mutta eivät välttämättä.

    Kun isossa organisaatiossa mietitään oman viestinnän ja sosiaalisen median suhdetta, kannattaa mielestäni sitoa juuri nämä asiantuntijat mietintään mukaan.

    Itse en usko malliin, jossa organisaatio avaa oman profiilin ja tiedottaa kuten ennen vanhaan siellä asioista seuraajilleen. Moni on eri mieltä, minä tätä mieltä. Somessa viestivät yksilöt.

    Meillä FiComissa on sama sosiaalisen median ohje kuin Allerilla: "Käyttäydy fiksusti". Se on mielestäni erinomaisen onnistunut työntekijöitä sosiaalisessa mediassa ohjeistava sääntö.

    Terkuin
    Nora Elers
    FiComin viestintä-änkyrä

    VastaaPoista
  3. Some-ohjeistus rakentuu vankalle pohjalle, kun lähtökohtina ovat päivittyvä viestintästrategia sekä avoin ja yhteisöllinen rakentelu.

    Onko muuten teidän virastollanne dataa, jota avata tai prosesseja, joihin kansalaisia osallistuttaa? Sellaiset mahdollisuudet saavat aina vipinää surffaajiin.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kaikille kommentoineille!

    Nora: Suhde-kirja on ollut minullakin yksi innoituksen lähteistä tänä syksynä ja varmasti poimin sieltä ajatuksia myös tähän blogiin.

    Esko: millaista dataa tai prosesseja tarkoitat?

    VastaaPoista
  5. Sakari Ahvenainen, tässä kai lähinnä tietotutkija:

    SoMe:sta tietotutkijan näkökulmasta: SoMe on osa yhtä informaatioteknologian muutosta ihmiskunnan evoluutiossa? Edelliset olivat kirjapainotaito, kirjoitustaito ja nykyaikaisen kielen keksiminen(kehittyminen). Ks:

    http://www.kolumbus.fi/sakari.ahvenainen/Ahvenainen_SoMe_9.11.2011.pdf

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sakari mielenkiintoisen esitelmäsi jakamisesta! Lienet aivan oikeassa siinä, että sosiaalinen media on osa jatkumoa, mutta toisaalta kuitenkin melkoinen harppaus ajatellen tavallisten ihmisten tiedonsaannin ja kommunikoinnin tapoja ja tottumuksia globaalisti. Totta on sekin, että some nostaa tiettyjä teemoja ja jättää tiettyjä piiloon, aivan kuten perinteinenkin media on aina tehnyt. Tästä riittäisi vaikka kokonaisen kirjasarjan tai monen verkkosivuston aiheiksi!

    VastaaPoista